Kurssin itsearviointi

 Sosiaalinen media on minulle ennestään erityisen tuttu ja olen sitä tutkinut aiemminkin työn ja mielenkiintojeni takia. Graafikkona olen käyttänyt sitä työssä ja vapaa-ajan harrastuksissani.

Eniten koen oppineeni kurssilta linkittymiseen ja sosiaalisten verkostojen termejä. Olin myös iloinen, kun mainostettiin sivua, joka kertoi helposta tavasta linkittä CC-merkinnät tuotoksiinsa. Ne oli myös selitetty ymmärrettävästi.

Koen, että olisin kaivannut kurssilta enemmän syvä luotaavaa tietoa, missä olisi tarkemmin kuvailtu eri sosiaalisten medioiden käyttötaktiikoita. Voisiko tästä olla jo tai tulossa seuraavan tason kurssi, jossa mentäisiin syvemmälle aiheeseen? Jos sellainen on jo niin minulle voi mainostaa anna.hamalainen@edu.turkuamk.fi.

Kurssi sai minut eniten miettimään sitä, miten sosiaalinen media välillä tuntuu pyörivän lähinnä postausten kuin varsinaisen sosiaalisen toiminnan ympärillä ja toivon, että voisin jatkossa myös vaikuttaa siihen omalla toiminnallakin ilman, että se tuntuisi väkinäiseltä tai liian raskaalta.

Olin erityisesti iloinen tajutessani, että sosiaalisen median käyttösuunnitelmani on pitkälle viety, vaikka aluksi luulin, etten ole ehtinyt miettimään sitä kovin tarkoin. Tehtävä antoi minulle lisää uskoa itseeni.

Kaiken kaikkiaan kurssi tuotti minulle haluamani pisteet, mutta sisältöä jäin hiukan kaipaamaan lisää.

Alakulttuurin muodista katutasolle

 

Sosiaalinen media on tosi monialainen verkosto hyödyntää ja se suurimmalta osin kostuu kuva pohjaisesta sisällöstä. Itselläni on Chiringo niminen brändi, joka myy muotia, käsitöitä ja taidetta. Chiringolla on tällä hetkellä Facebook, Youtube, Instagram ja Pinterest tilit, joilla se julkaisee sisältöjään.

Koska myymäni tuotteet ovat omista käsistäni lähtöisin markkinointini kohdistuu eniten niiden esittelyyn. Minulla oli myös nettikauppa, mutta tällä hetkellä se on kiinni yleisöltä sen saadessa uutta ilmettä. Toistaiseksi myynti siis tapahtuu sos-tilien ja sähköpostin kautta yhteydenottoina. Toinen tapa myydä on myös olla tapahtumissa myymässä, joita toisinaan yritän myös mainostaa ja kuvailla postauksissani. Instagramissa (@chiringofashion) toimintani on eniten aktiivisinta ja siksi se on myös tärkein markkinointivälineeni. Instagram on myös osoittautunut eniten käytetyksi kohderyhmäni kannalta, joten koen sen tärkeimmäksi viestintä poluksi tällä hetkellä. Instagram on myös monipuolinen siinä, että sitä voi käyttää sekä puhelimessa, että koneella ollessa.

Kohderyhmäni on 11–35 vuotiaat naiset, jotka harrastavat japanilaista tai muuta alakulttuurin muotia kuten lolita, gyaru, gootti, fairy kei, kawaii jne. Asiakkaani arvostavat käsityötä, joka on mahdollisesti tehty kierrätetyistä materiaaleista ja/tai ovat valmiita maksamaan laadusta normaalia halpamuotia enemmän. Suurin osa mielenkiinnosta tulee myös siitä, että alakulttuurien muotia on vaikea saada varsinkaan Aasian ulkopuolella tai ainakaan sopivan kokoisina.

Pyrin postaamaan kuvia tuotteista tasaisin välein. Noin yksi kuva per viikko, jotta en unohtuisi ihmisten mielestä, mutta en myöskään pommittaisi heitä liikaa. Kuvistani pyrin tekemään mielenkiintoisia asetelmiltaan ja tuotteeltaan. Alla hyvä esimerkki siitä miten yksinkertaisen ja tylsänkin tuotteen voi kuvata mielenkiintoisena valokuvassa. 

(Kuva: käsin tehtyjä naaman putsauslappuja) 

Panostan kuvissani siis tuotteiden lisäksi hyvin toteutettuihin valokuviin ja siksi käytän aikaa niiden toteutukseen ja muokkaamiseen.

Toisinaan lisään kuviini brändini logon, jotta se muistuttaisi ja herättäisi mielenkiintoa myös kaverin kavereille, jotka eivät suoraan seuraa minua, mutta voivat nähdä niitä muiden kavereidensa sos-tilien kautta kuten esim. Facebook tekee. Näin uudet ihmiset voivat löytää luokseni paremmin. En silti halua laittaa kaikkiin kuviini logoa, sillä se mielestäni toisinaan on tiellä, vaikka markkinoinnin kannalta olisikin lisäarvoa antavaa, kun kuvat leviävät pisin internettiä myös ilman omaa toimintaani. Näin voi käydä, jos joku lisää kuvan Pinterestiin. Toisaalta logon jättäminenkin pois voi itsessään olla myös suosiota lisäävää toimintaa, koska esim. Instagramissa ihmiset eivät välttämättä jaksa seurata tiliä, joka vain tyrkyttää brändiä vaan mielenkiintoisten kuvien ja orgaanisen mielenkiinnon takia. Orgaaniselta vaikuttava bränditoimintaa vakautan lisäämällä itsestäni myös henkilökohtaista tietoa ja ”behind the schene-postauksia”. Kyseisissä postauksissa kerron mitkä asiat askaruttavat mieltäni, poseeraan tuotteideni kanssa ja kerron niiden luomisesta.

Koska olen pieni tuntematon brändi pyrin myös saamaan näkyvyyttä tarkoin valikoiduilla hastageillä. Instagram ei ole paljastanut tarkkoja rajojaan hastagien käytöstä ja määrästä, mutta olen päätynyt käyttämään noin 10 tagia per postaus, jotta näkyisin useammassa haussa, mutta en saisi kieltoa liiasta hastagien käytöstä. Valikoin tagini kuvailemaan kuvassa olevaa tuotetta ja sen mahdollisia tyylisuuntauksia. Yritän myös sekoittaa enemmän ja vähemmän käytettyjä tageja, jotta näkyvyyteni postausten tulvassa olisi parempi. Postauksen mukaan kirjoitan kuvailevan tekstin joka kertoo tutteesta jotakin, sen työstöstä tai yleisesti tuntemuksistani luodakseni persoonallisuutta postauksiin. En kuitenkaan usein kirjoita kuin vain pari lausahdusta, jotta teksti ei tuntuisi liian pitkältä. Mukaan liitän lopuksi pari oleellista linkkiä muihin sos-media tiliini lisätäkseni orgaanista linkittymistä.
Postaukseni pyrin lähettämään ihmisten nähtäväksi noin kello 20:00, joka on Instagramin statistiikan mukaan minun tilini katsotuin kellonaika. Postaan myös muihinkin aikoihin lisätäkseni näkyvyyttä niille ketkä eivät välttämättä ole aktiivisia kyseiseen aikaan.

Olen viime päivinä päässyt lisäämään enemmän postauksia, jotka kertovat asiakkaistani ja haluaisin heistä enemmänkin sisältöä, sillä se nostaisi brändini uskottavuutta. Aiemmin olin ainut henkilö, joka näkyy kuvissani, joten minun ei tarvinnut paljon huolehtia luvista omien kuvieni julkaisun suhteen, mutta nyt asiakas postausten myötä olen huolehtinut tarkoin, että en kerro tai julkaise heistä mitään mitä he eivät halua. Kysyn erikseen aina lupaa heidän kuvaamiseensa, ja siitä mitä tietoja heistä saa antaa. Kuvia muokatessa olen myös koskenut heidän ulkomuotoonsa paljon vähemmän, jos ollenkaan toisin kuin omiini sillä se ei aina ole soveliasta tai sallittua.
Yleisesti ottaen olen muistuttanut ihmisiä toisinaan siitä, että kaikki kuvani ja tuotteeni ovat vain minun käytettävissäni ellen erikseen anna lupaa esim. jatkomarkkinointiin. Viimeistään toivon, että ihmiset uudelleen julkaistessaan kuviani kertoisivat brändini ja yhteystietoni, jotta se toimisi edukseni. Valitettavasti en pysty täysin sata varmasti tietämään missä julkaisuni kulkevat, mutta pyrin aina pitämään silmäni auki siltä varalta, että löydän niitä paikoista, minne en niitä itse ole laittanut.

Ylläpito ja päivitys on helppoa, kunhan tuottaa tasaiseen tahtiin hyvää sisältöä, joka jaksaa kiinnostaa kohderyhmää. Instagramin käyttö ei myöskään toistaiseksi maksa mitään, ellei maksa mainoksista erikseen. Instagram on myös julkinen ja kaikkien nähtävillä. Vaikein osuus on tuottaa oikeasti sosiaalista aktivointia ja yhteyksiä, mutta sekin toivon mukaan lisääntyy koko ajan ihmisten tutustuessa.

 

Toteuttanut: Anna Hämäläinen (Chiringo brändin omistaja) anna.hamalainen@edu.turkuamk.fi

Ketä omistaa fanitaiteen?

”Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen…” (Finlex: 1 luku Tekijänoikeuden kohde ja sisällys, nettisivu). Tämä lause aloittaa Suomen tekijänoikeuslain Finlexin sivustolla. Samaan aikaan se kuitenkin aiheuttaa suuria ongelmia, kun aloitetaan puhumaan fanitaiteesta.

Fanitaidetta on tehty vähimmillään jo vuosi kymmeniä, ellei enemmänkin, mutta vasta nyt internetin ja globalisoitumisen takia siitä on tullut kasvavampi ongelma. Fanitaiteeksi lasketaan millä tahansa medialla tehty tuotos, jossa käytetään jollakin tavalla jonkun muun hahmoa ja muita siihen kuuluvia elementtejä (kuten esim. Harry Potter kirjasarjan fantasiamaailmaa). Mediat voivat sisällyttää vain yksittäisiä kuvituksia tai kokonaisuuksia kirjallisessa tai muussa muodossa. Kokonaisuuksia esim. sarjakuva muodossa kutsutaan silloin fanifiktioksi. Fanifiktioissa usein seikkailee päähahmoja esim. Harry Potter-sarjan päähahmoja kuten Hermione, mutta toisinaan on mahdollista käyttää vain maailmaa, johon sarja tai muu tuotos sijoittuu ilman varsinaisia kopiosuojattuja hahmoja. Fanifiktiot voivat olla erittäin liitoksissa alkuperäisiin teoksiinsa tai vain lievästi, jos esim. kaikki hahmot enemmän tai vähemmän ovat fanifiktion tekijän omia ja vain seikkailevat lainatussa maailmassa.

Fanitaide ja fanifiktio on ollut pitkään monessa maassa aiheena laillisuudestaan, sillä useiden lakien mukaan luojalla on yksinoikeus tuotteeseensa, hahmoihinsa ja maailmaansa, eikä sillä saa kukaan muu tienata tai käyttää ellei tekijä itse ole oikeuksia antanut. Näin ollen suora kopiointi ilman sitä muokkaamatta on ehdottomasti rankaistavaa, varsinkin jos sillä joku tienaa muu kuin teoksen alkuperäinen tekijä. Tällaista suoraa kopioimista on esim. Kirjan kannen kuvituksen suoraa toistoa. Ongelmat alkavat heti kun toinen luova ihminen ottaa alkuperäistyön käsiinsä ja alkaa lisäämään siihen omaa luovuuttaan, jolloin syntyy esim. kuvitus hänen omalla tyylillään, mutta siinä on hahmo, joka ei ole hänen. Erityisesti tämä koetaan useiden ihmisten mielestä eettisesti oikeutetumpana, jos uudelleen luoja on käyttänyt selkeästi erilaista tyyliä työssään kuin edeltäjä. Esimerkiksi, jos Sailor Moon sarjakuva hahmo olisi iso silmäisen rimppakintun sijasta piirretty neliskulmaisella amerikkalaisella sarjakuva tyylillä. Tätä eettistä mieltä löytyy paljon taiteilijoiden kesken ja samaa mieltä on myös mm. Joseph Collela omassa artikkelissaan. Kuitenkin kuten hän ja moni muukin muistuttaa, ettei asia ole niin yksinkertainen sillä brändin alkuperäinen tekijä ei välttämättä halua tuotettaan käytettävän tai muunneltavan millään tavalla. Näin ollen jatkuvasti uutisissa näkyy otsikoita, joissa käsitellään oikeusjupakoita fanifiktion ja fanitaiteen oikeellisuudesta. Yksi viime aikoina näkynyt tapaus oli Moomin ja Tom of Finlandin välillä (Helsingin Sanomat lehdessä, 2017). Tapaus nostattaa aiheen, josta usein tulee ongelmaa nimittäin siitä, että missä valossa ja mihin aiheisiin alkuperäisiä hahmoja ja miljöitä saa sekoittaa ilman, että halveeraa alkuperäisteosta.

(Kuva: Helsingin Sanomien jutussa ollut kuvitus Tom of Finlandi aiheisesta Muumi kuvasta. Linkki lähteissä.)

Moomi brändi kuuluu niihin, jotka ovat erittäin tarkkoja missä ja miten heidän hahmojansa ja maailmaa käytetään. Jotkut brändit eivät salli tuotteidensa käyttöä millään tavalla ilman heidän lupaa ja valvontaansa ja vievät kaiken oikeuteen minkä löytävät väärinkäytöstä, mutta näin ei ole kaikkien kohdalla. Kaikki eivät kuitenkaan välitä tai näe fanituotoksia pelkästään pahana, vaan osa brändeistä myös kannustavat siihen, sillä he ajattelevat sen auttavan levittämään tietoisuutta myös heidän omasta tuotoksestaan. Erityisesti anime ja manga teollisuudessa on yleistä ristiriitaisuus fanitaiteesta, koska vaikka sarjan luoja hyväksyisi fanituotokset, niin kustannusyhtiö ei välttämättä ole asiasta samaa mieltä.

Fanituotoksiin sukeltaessa on mielenkiintoista kurkistaa Aasiaan, sillä ensinnäkin Kiinassa fanituotokset ja piratismi on kukoistanut jo pitkään. Kiinalla on omat tekijänoikeuslakinsa kuten Matthew kirjoittaa, mutta niitä harvoin tunnutaan seuraavan etenkin ulkomaalaisten tuotosten kohdalla, joista seuraa ulkomaalaisten tunnettu piratismivirtaus. Vilkaistessa vieressä olevaan maahan, Japaniin, tilanne onkin jo hiukan toisenlainen. Japanissa on tekijänoikeuslait ja niitä seurataan samankaltaisesti kuin suurimmassa osassa sivistysmaita eli tekijä itse on vastuussa seurata tuotostensa käyttöä. Mielenkiintoisin asia Japanin fanituotoksissa on, että vaikka ne eivät ole suoranaisesti kiellettyjä tai sallittuja, on hyvin yleistä nähdä kirjakauppaketjujen hyllyillä oma kategoriansa fanifiktiotuotoksille. Yleensä nämä ovat fanifiktio sarjakuvia tai taidekirjoja. Vaikka Suomessakaan ei ole pystytty vetämään kiveen hakattua linjaa siihen missä menee taiteen ja kopioinnin raja, ei meillä silti ikinä näy julkisesti myynnissä fanituotoksia fyysisissä muodoissa virallisten ketjujen hyllyillä. Jos en itse olisi useaan kertaan vieraillut Japanissa luulisin kyseisten fanituotoshyllyjen sisältävän vain tuntemattomien sarjojen ja pikku brändien hahmoja, mutta yllätyksekseni se on juuri toisinpäin.

Fanituotoksia näkee eniten internetissä, missä kaikkea on mahdoton nähdä ja tarkistaa. Internetin loputon maailma on myös se missä usein ihmiset saavat julkisuutta tai rahaa tekemällä fanituotoksia, oli se sitten myymällä taideteoksiaan, printtituotteina tai mainosklikkauksilla. Suuri haarukka käsittelee myös mittatilaustöitä, sillä suurin osa taiteilijoista, varsinkin uraansa aloittaessaan, tulee piirtäneeksi edes kerran rahaa vastaan jonkun toisen toivoman ja omistaman hahmon. Itselleni tämä kokemus tapahtui ensimmäisen kerran ala-asteella 2. luokalla kun luokkalainen tahtoi ostaa minulta Pokemon piirustuksen. Vaikka Pokemonin brändin omistaja jotenkin olisi saanut tietää ”rikoksestani” tuskin hän olisi nostanut siitä oikeusjuttua, mutta teknisesti se olisi ollut mahdollinen. Ja siitäkin muodollisuudesta huolimatta on fanituotokset pysyneet harmaana alueena rahaa tienatessa taiteilijoille. Ostajat itsessään eivät oikeastaan ole juurikaan kiinnostuneita onko eettisesti sallittavaa, että taiteilija käyttää toisen tuotoksia omansa osana, koska usein asiakkaat ovat alkuperäistuotoksen faneja ja haluavat vain siihen liittyvän tuotteen lisäksi alkuperäistä kokoelmaansa.

Taiteilijoiden kesken fanituotosten eettisyys on kiperä puheenaihe. Osa on vahvasti sitä mieltä, että taiteilijan pitäisi luoda vain omia hahmoja ja maailmaansa eikä halpamaisesti ratsastaa toisten suosiolla ja näin syventää originellien tuotosten loukkoa varjoissa. Toinen osa ei näe siinä mitään väärää, koska taidetta ja taitoa sekin vaatii, vaikka hahmot ja miljööt eivät olisikaan omia. Myös välimaastoa löytyy mikä ajattelee fanituotosten olevan hyväksyttävää, jos taiteilija ei pelkästään tuota sitä ainoana taiteen muotonaan. Lisäksi on vielä sellainenkin aate minkä mukaan fanituotoksi saisi tehdä vain ihminen, joka todellakin on kyseisen tuotoksen fani eikä vain tee sitä rahan tai näkyvyyden takia.  Koska lait ovat häilyviä asian suhteen useassa maassa ei tähän ole oikeaa eikä väärää käytäntöä vaan vain eettisiä mielipiteitä.

Fanituotoksilla moni on tienannut suuria rahamääriä ja julkisuuttakin. Yksi tunnetuimmista on Sakimi-chan, joka nykyään tekee ainoastaan fanitaidetta, ja enimmissä määrin erityisesti erotiikkaan taipuvaista sisältöä. Fanitaide ei ole siis välttämättä vain pienen rahavirran arvoista ja epäoleellista taiteen saralla. Fanitaide on silti paljon monipuolisempaa kuin suurin osa ihmisistä osaisi aavistaa. Toisinaan se voi johtaa tuotosta omaan originelliin muotoonsa, vaikka olisikin aluksi ollut tavallinen fanitaide tuotos. Tällaisia ovat esim. Fifty shades of grey, joka alun perin oli Twilight-sarjaan perustuva eroottinen fanituotos.

(Kuva: kuvakaappaus Sakimi-chanin deviantart.com tilin etusivusta. Linkki lähteissä.)

Oli fanitaide kiellettyä tai ei niin sitä kuitenkin tehdään koko ajan eri tarkoituksiin ja sitä on mahdoton pysäyttää tai seurata täysin, joten olisi hyvä, jos valtiot kehittäisivät jonkinlaisen tarkemman käytännön tai lain sitä ohjailemaan. Ehdottaisin, että valtiot pitäisivät yllä sivustoa, johon jokainen tuottaja ja taiteilija saisivat ilmoittaa teoksensa ja sallia heidän tuotostensa käytön fanitaiteessa. Näin ollen, jos jonkun tuotosta ei ole sinne merkitty jostakin syystä niin sitä ei silloin tulisi käyttää millään muotoa. Tiedän ettei tämä ole täysin veden pitävä suunnitelma, mutta se ehkä voisi antaa jonkinlaista suuntaa, kuin vain metsästää internetistä, että mikä on kenenkin tekijän mielipide fanitaiteesta missään muodossa.

 

Finlex: 1 luku Tekijänoikeuden kohde ja sisällys. Osoitteessa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/19610404. Viitattu: 27.11.2020

Javanainen, Monica: Tekijänoikeuden-abc. Osoitteessa: https://kopiraittila.fi/tekijanoikeuden-abc/. Viitattu: 27.11.2020

Colella, Joseph: WTF. Is it Legal To Sell Fan Art? How To Sell Fan Art Legally. Osoitteessa: https://wastedtalentinc.com/are-fan-art-commissions-of-copyright-characters-even-legal/. Viitattu: 27.11.2020

Oatley, Chris: Is Fan Art Illegal? Osoitteessa: https://chrisoatley.com/fan-art/. Viitattu: 27.11.2020

Wikipedia: Fan art. Osoitteessa: https://en.wikipedia.org/wiki/Fan_art. Viitattu: 27.11.2020

Heikkinen, Mikko-Pekka: Muumit ja Image-lehti sopivat riitansa Tom of Finland -henkisestä muumikuvasta lehden kannessa. Osoitteessa: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005154180.html. Viitattu: 27.11.2020

Dresden, Matthew: China Copyrights and Fair Use. Osoitteessa: https://www.chinalawblog.com/2017/02/china-copyrights-and-fair-use.html. Viitattu: 27.11.2020

Sakimi-chan: Deviantart tili. Osoitteessa: https://www.deviantart.com/sakimichan. Viitattu: 4.12.2020

Sosiaalisen median työkalut

Instagram on ehkä yksi tunnetuimmista sosiaalisen median työkaluista. Aluksi se oli oma yrityksensä, mutta nykyään se kuuluu Facebookin kanssa samalle yritykselle. Instagram painottuu kuvien ja videoiden postaukseen, joten sillä pystyy parhaiten mainostamaan visuaalisia tuotteita ja palveluita. 

Olen itse graafikko ja vapaa-ajallani teen ja myyn taidetta ja muotia, joten Instagram on minulla suuressa osassa näkyvyyttäni. Koska ihmiset usein seuraavat useaa ihmistä samaan aikaan, on erittäin tärkeää, että ajoittaa postauksensa niin, että se näkyy mahdollisimman ylhäällä ihmisten feedissä. Jotta löytää sopivan ajankohdan tulee postaajan tutkia mihin aikaan seuraajat ovat aktiivisimmillaan. Graafikkona minulla on paljon sopivia kuvia ja projekteja joita voin jakaa Instagramiin ja ne ovat sisältöä, joihin on helppoa liittää hastagejä ja kuvailevaa tekstiä kuvan mukaan. Värikkäät ja monipuoliset kuvat ovat myös usein hyvin huomiota kiinnittäviä. 

Mielestäni hyvin Instagramissa näkyviä mainostoimistoja ovat Lyckareklam ja Mainostoimisto hurraa. Molemmilla on sopivassa määrin projektikuvia ja työpaikka tunnelmakuvia. Molemmilla on myös erittäin hyvin välittyvä yritysilme, joka on otettu huomioon postauksissa esim. logojen, värien ja fonttien muodossa.

Viimeaikoina olen ollut kohtuullisesti aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Instagramia ja Pinterestiä olen käyttänyt eniten. Sen lisäksi Facebookkiin olen myös lisäillyt automaation kautta Instagramiin lisäämiäni kuvia. Minulla on ns. yksityinen tilini Facebookissa, mutta en käytä sitä kovin paljon. Eniten minusta löytää tekemisieni kautta eli graafista suunnittelua, taidetta ja muotia esittelevää sisältöä. Postaukseni esittelevät kättenitöitä, mutta samalla myös mainostavat niitä mahdollisille ostajille. Yleiseti ottaen Googlen tiedot itsestäni ovat suurinpiirtein paikkaansa pitäviä hakusanojeni, mielenkiintojeni ja muiden vastaavien osalta, mutta joskus sieltä löytyy joitakin hakusanoja jotka eivät ole täysin osuvia kuten koodaaminen, mikä ei itsessään ole täysin väärin, mutta kertoo enemmän siitä että puolisoni on myös välillä lainannut konettani ja näin hakusanani ovat hiukan myös saaneet häneltä vaikutteita.

En itse ole vielä käyttänyt TikTokkia, mutta koska se on kovin samankaltainen Instagramin kanssa uskon, että se voisi toimia minulla hyvin. Tiktokissa pyörii eniten 18-25 vuotiaita, joten sieltä voisi hyvinkin löytää sopivaa kohderyhmää muoti tuotoksilleni.

From ego lolita to eco lolita

So what I mean with ego lolita and eco lolita. Well lately I have been thinking more about ecological things in fashion. Especially lolita fashion tends to be style that use lot of nature sources to make fancy clothes and accessories. And after just couple of using by customers they go to a trash. Well at least some lolitas use their accessories and clothes that way. I prefer to buy products with intention that I will be using them many times. Well of course recycling and secondhand is other way to make use of the items. But anyways I like it better when items doesn't go to trash just after couple uses.

Usually if asked why people like to buy stuff, use it once or couple times and then trash it, they say it's because they don't want to be seen on same clothes/ occasions that they can wear them are so rare that they don't want to put the same ones in next time too. I understand that many lolita pieces are something that aren't suitable for regular lolita life outfit eg.  deer horns with lot of jewelry and pearls and flowers and all and that's why they are more suitable to wear in (big) lolita events. Well I agree that those king of stuff doesn't belong to everyday lolita coord but it's still sad if somebody uses it only once and then trash it. Couldn't it be used many times? Maybe with different combo? Mix and match with other coords? At least it's nice to hear that they are sold to other lolitas with cheaper price which is good. That way the item doesn't go to trash. I know these are choices of life but sometimes I feel sad when I see beautiful stuff that is brand new and is in trash or secondhand store (And I'm not only talking about lolita fashion. This has been lately problem in every fashion).

EDIT: Because some of the people has misunderstood my point in this post I would like to clarify it little bit what I meant (Maybe my post was chaotic, sorry about that!) I know lolita and many subculture fashions are more eco friendly than main fashion and lolitas resell and trade much items but what I meant is that it's not 100% eco so here is always room to improve. We can't reduce waste from buying local products only can we because there is so few countries that has lolita shops, but eg. recycled and leftover materials are one way. Also what I meant with some people who uses items once or twice. I never meant all lolitas are like that I just meant there is some and at least around me it has been rising thing. Maybe it's only local thing (at least I hope so!). EDIT

So I have thought how I could improve this thing even little bit. And I know some of you may have noticed that I try to use recycled materials in my creations when possible in www.chiringo.fi What it means? Well, there is clothes and jewellery that are made from left over fabrics or recycled items.

Example of these kind of leftover fabrics are in my Violet dream dress. (This dress was also in Looking for Alice lolita event's fashion show https://www.youtube.com/watch?v=VAmmwV2GL-M). This dress is made from fabric that was meant to be seat cover fabric. In manufacturing the fabric is cut in right sized pieces and left over fabric is going to be trashed even though it's still good to use. It's not wrinkled, dirty or old. It's just leftovers. So when I got change to get this fabric I wanted to experience it little bit. Turns out it's useful for sewing dresses. Also it came up with couple good points: Because it was meant to be cover for seats it doesn't burn easily or get dirty. And what could be nicer for lolita than a dress that has better dirty resistance than usually clothes have?

Other example of recycling is how I transform old stuff to new form. Golden flower necklace is made from old candle holder's pieces. Didn't notice? Well that is to my opinion best way to use recycled materials. Actually old candle holders are my favourite items to recycle. You wouldn't expect to make jewellery out of them but once you trie it's fun (even without melting metal).

In my shop you can see these labels when product is somehow ecological (recycled = recycled materials, ecological = natural materials eg. wood):

I hope this kind of approach makes fashion industry more nature friendly. And at least when some of products are made from recycled materials they are nature friendly choices for lolitas that care about those kind of stuff. Also if you are lolita who likes to wear items once or twice, with these you can feel little bit better when they are made from recycled materials. Remember also people that others trash can be another's treasure! :D So trade and sell as much as you can your items that you don't want to use anymore! Lolita trade meetings are good for this!

Thanks from Hellocon 2016!

Yes Hellocon 2016 is over now and I want to thank you all who visited Chiringo's table! The event was very fabulous and I liked to be part of it though I was in hurry every second but hey that's how it is, right? God I loved to see all of the dresses and people who were there! Also I liked to meet new people and I hope I will see them later some where in future!

I hope this wasn't last Hellocon though the organizers said so. But I need to thank all of the organizers for such amazing work they made because this was one of the most pleasant con-event I was in. Why? Well they organized almost all of the fashion show things, helped every time with selling when vendors needed brake and even gave us a lunch. And even though they forgot to gave me back all of my products after fashion show they still took it professionally and send me a package after the event to my home. Everything was in the box!

I was also lucky that other vendor who was supposed to be next to me didn't come and I got her/him a table. So that is why also why some of my table photos have only one table when later ones have two.
So here is some photos to look:

People who see their first coords in fashion show runway will feel overwhelmed by it and-....and.... I felt tears in my eyes too. Okay I said it! Now forget about it!
 I used my Canon camera to take this shot so don't mind the poor resolution it's for taking photos not good video. ;P

Thank you all who visited my a table! I'm really happy about it! And thanks for all my models too! See ya next time!

Hellocon 2016

It's pleasure to finally inform you that Chiringo will be attending to next Hellocon! It has been hard to not to tell about it than just now because I have been so excited! Hellocon have announced me to be one of their vendors and that's why I can talk about it now.
Hellocon is Nordic countries' biggest lolita fashion event and it's held in Helsinki (Finland) 18.-19.6.2016.

I'm happy to announce that Chiringo's products will be available to buy in Hellocon but also will be attending to fashion runway show!
It will be first time that Chiringo's clothes can be seen on runway.

As smart ones may have figured out Hellocon is one of the reasons why I have lately made so much lolita related clothes, jewelry and accessories. If you have missed them check my site, Facebook, Pinterest and Instagram accounts.


This year I'm planning to have mostly casual and classic lolita looks. Little bit added with gothic and sweet lolita styles. I hope you all will be coming there! ;D